hansi Mies, mikä mies?

Pidämme nuorta idioottina, mutta vaadimme häneltä aikuisen vastuuta

Honkajoen lukiolaiset ovat olleet minuun yhteyksissä. He tekevät koulussa erilaisia projekteja, ja ovat halunneet kuulla minulta, mitä hyötyjä ja mitä haittoja näen kuntaliitoksissa.

Toinen lukiolaisporukka, jonka kotipaikkakunta jäi epäselväksi, vuorostaan kyseli yhteiskuntatietoon liittyen kysymyksiä, jotka liittyvät erittäin paljon huoltaherättäviin nuorten ongelmiin:

Hei! Teemme lukiossa yhteiskuntatiedon-tunnilla ongelmatyötutkimusta, ja aiheenamme on nuorten väsyneisyys ja uupuneisuus. Teemme tutkimuksen monien eri lähteiden avulla ja haluaisimme kuulla poliittisen mielipiteen, mikä nuorten uupumuksen syynä voisi olla, miten sitä voitaisiin ehkäistä ja miten se vaikuttaa Suomen valtioon. Miten Suomen valtion pitäisi reagoida nuorison tilaan? Voisiko nuorison väsyneisyyttä vähentää koululaitosten aikatauluja muuttamalla? Pitäisikö hallituksen sallia koululaitoksissa nuorten päihteiden käyttö virkistämistarkoituksena? Odotamme innolla omia mielipiteitäsi asiasta! Kiitos ajastasi!

Vastasin nuorille, etten tiedä, ehdinkö omasta mielestäni riittävän syvällisesti käsitellä näitä kysymyksiä, ja mainitsin, että voisimme jutella puhelimessa, kun sen ääressä on helpompi olla. Kysymykset ovat hyviä, ja huumorikin on muistettu.

Tärkeää tässä yhteydenottopyynnössä oli se, että nuoret ovat mukana ratkomassa yhteiskunnallisia ongelmia. Näissä kysymyksissä, jotka sain, kaikkein tärkein huomio on tämä, ja juuri tämä: 

Nuori on ainoa asiantuntija, joka tietää, mitä on olla nuori tässä hetkessä, juuri tässä ajassa.

Lyhyessä viestissäni lukioryhmälle mainitsenkin, että yhteiskuntamme käsittelee nuoria heidän ajatustensa painoarvon suhteen lapsina, mutta samaan aikaan vastuuta syydetään nuorelle kuin aikuiselle. Tämä on ollut jatkuva kehitys, kun pyritään saamaan yhä aikaisemmin valmiita aikuisia, mutta vanha valta pelkää muutosta ja uudistumista, ja kohtaamista nuorten ihmisten liberaalien arvojen kanssa. Nuorta ei kuunnella, eikä ratkaisuja siksi suostuta näkemään.

Olen kahden opettajan poika. Koulu on suvussani. Isoisoisäni Lauri Ingman oli itsenäisen Suomen ensimmäinen opetusministeri ja myöhemmin myös pääministeri. Lisäksi hän oli Suomen arkkipiispa. Kasvatuskulttuuri on vahvasti verissäni, ja olen koko pienen ikäni kuullut, mitä ongelmia ja mitä onnistunutta meidän yhteiskuntamme koululaitoksessa ja opetusmetodeissa on.

Olen myös kuullut, miten vähän joissakin asioissa on uudistuttu liittyen koulun opetukseen, aikatauluihin tai käyttäytymiskoodeihin. Kaikki tämä johtuu jo otsikossa esilletulevasta tosiseikasta.

Lisäksi olen omalla ajallani perehtynyt huomattavan paljon ihmisten väliseen kanssakäymiseen, tarpeiden toteutumiseen tasa-arvoisessa kanssakäymisessä ja siihen, miten tulemme ymmärretyksi ja miten ymmärrämme toisiamme sen sijaan, että provosoisimme ja provosoituisimme.

Syvästä mielenkiinnosta ja myös ilmeisen hyvästä asiantuntijuudestani johtuen olen aikeissa ottaa osaa OAJ:n vaalipaneeliin lauantaina 28.3.2015 Rovaniemellä. On klisee sanoa, että tulevaisuutemme on tämän päivän nuorten käsissä. Tämä klisee jatkaa eloaan siksi koska se on totta.

Vastauksenani lukiolaisille kirjoitin ehdotuksen, jonka olen halunnut toteuttaa aina siitä asti, kun ensimmäistä kertaa mietin asettumistani ehdolle eduskuntavaaleissa:

Mulle on itselle tuo kaikki kokemuksesta tuttua, ja myönnän, että se alkaa unohtua hiljalleen kun ei ole opiskelijana ollut. Siksi juuri haluaisin edustajana pyytää lahjakkaan lukiolaisen tai mielellään lukiolaisjoukon tuomaan kauttani tietoisuuteen, mitä tarpeita teillä on, jotka voin suoraan osoittaa eduskunnalle ja hallitukselle.

Tietäkää tämä: Minulla on kokemusta opettajana ja oppilaana, ja molemmat vanhempani ovat opettajia. Olen valmis muuttamaan radikaalisti nykyistä opiskelumaailma Suomessa opiekelijalähtöisemmäksi juuri siksi, että olen itse nähnyt, ja näen yhä siskoni lasten kautta, miten ongelmallista on, että nuori arvotetaan ajatuksiltaan lapseksi ja samalla vaaditaan ponnistuksia kuin aikuiselta. Se on epätasa-arvoista ottaen huomioon, että kaikki olemme ihmisiä. (Puheeni statuksesta haastattelussa on toisaalta hyvin asiallinen.)

Ja lopuksi totean, että haluan laskea äänestysikärajaa, koska en sentään ole unohtanut, että nuorena tiesin paremmin nuoren asiat kuin nyt aikuisiällä. Nuoret eivät ole idiootteja. "Antiikin Kreikan Ateenassa idiootti oli henkilö, joka ei osallistunut julkiseen elämään kuten demokraattiseen kaupungin hallitsemiseen, mitä pidettiin vapaiden miesten velvollisuutena. " -wikipedia

Hansi Harjunharja, Lappi, Piraattipuolue

 

Jotta saamme nuorten asiantuntijuuden sille kuuluvaan valoon, tarvitsen tukeasi:

Hansi Harjunharja FI 96 43090010202711 ja muista viesti: #riptero

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat