hansi Mies, mikä mies?

Suomalaiset poliitikot, eli sähköriippuvaiset sähköallergikot

Energiapolitiikkaan liittyvästä keskustelun yhteydestä on unohtunut kokonaan totuus. Meidän politiikkamme kärsii suorastaan sähköallergiasta. Pelkäämme lisätä sähköntuotantoa, koska kaikessa on haittansa. Kuitenkin olemme täysin sähköstä riippuvaisia. Ja kun sanon täysin, tarkoitan täysin:

Suurimman osan vuodesta elämme täysin keinovalojen loisteessa, ja asuntomme lämpenevät sähköllä. Ja niiltä osin, kun asunnot lämpenevät jollain muulla menetelmällä, niidenkin yhteyteen liittyy sähkö joko laitteiden käyttöön tai polttoaineen kuljetukseen.

Unohdamme, että bensatankit täytetään huoltoaseman sähköpumpuilla. Ja koska polttoaineen tankkaaminen vaatii sähköä, myös siis kaikkien tuotteiden kuljettaminen kauppoihin vaatii sähköä. Myös kylmäsäilöntä kaupoissa vaatii sähköä. Vesi tulee hanasta menetelmillä, jotka vaativat sähköä. Informaatio on sähköistä.

Kiteytettynä: Olemme niin sähköriippuvaisia, että vain tiedostamaton haluaa vähentää kotimaista sähköntuotantoa tai heikentää kriisiajan sähköntuotannon säätövoimaa. Teollinen tuotanto, palvelut ja kotitaloudet pyörivät sähköstä.

Joku viisas on sanonut, että yhteiskunta on vain viiden lämpimän aterian päässä sekasorrosta. Tämä numero vaihtelee eri lainausyhteydessä, mutta pointti pysyy: Kun sähkö loppuu, mikään ei kulje, mikään ei lämpene, kaikki on pimeänä, tieto ei kulje. 

Tilanteessa, jossa sähköä ei ole, epävarmuus kärjistyy hyvin nopeasti. Suomen on pian varmistettava se, että meillä on monipuolinen sähköntuotantoala, jossa on riittävästi säätövoimaa, ja tuotantomenetelmät ovat laajat. Vain tällä tavalla voimme taata, että perustarpeet tulevat tyydytetyksi kriisien aikana.

Tälläkin hetkellä Euroopassa on kriisejä, ja niiden laajeneminen entistä vahvemmin myös Suomeen on nykyisellä politiikalla vain ajan kysymys. Siihen mennessä meidän on varauduttava suurella sähköntuotantopotentiaalilla, -omavaraisuudella ja monipuolisuudella.

Piraattipuolue keskittyy faktoihin ja todellisten ongelmien kohtaamiseen. Emme selviä, jos vaikenemme ongelmista ja suljemme niiltä silmämme.

 

Hansi Harjunharja 52, Lapin vaalipiiri, Piraattipuolue

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Sähkö on sosialismia sanoi Leninkin aikoinaan!

Silloin "kauan sitten", kun A. Einstein kehitteli yleistä suhteellisuusteoriaansa erikoisen pohjalta, oli vasta aavistuksia aineen massan ja energian suuresta ykseydestä E = mc^2. Toki radioaktiivisuus ja ionisoiva säteily olivat tuolloin jo tuttuja asioita ainakin fysiikan ja kemian tieteen harjoittajille - jopa säteilyn vahingolliset puolet tulivat käytännössä valitettavankin tutuiksi.

Mutta varsinainen massan ja energian ekvivalenssin käytännön dramatiikka tuli vuosikymmenten saatossa tutuksi hyvin karmealla tavalla. Siitä ovat vakavimpina muistutuksina USA:n tekemät Hiroshiman ja Nagasakin "atomipommikokeet". Nämä fissiopommit jättivätkin sitten pysyvän jäljen koko atomienergian käytön historiaan ja tuskin ne koskaan tyystin katovatkaan. Eivätkä Harrisburgin ja Zernobylin voimalaonnettomuudet tätä asiaa ole suinkaan parantaneet, vaikka kumassakaan tapauksessa ei ole ollut kysymys varsinaisesta atomienergian räjähdysmäisestä vapautumisesta kuten ydinaseiden käytössä on aina kysymys.

Ydinreaktorionnettomuuksissa vapautuu toki ydinenergiaa erityisesti lämmön muodossa enemmän tai vähemmän hallitsemattoman fissioketjureaktion kautta. Samalla sula ja höyrystyvä radioaktiivinen reaktorimassa syytää ympäristöönsä radiokatiivista ydinmateriaalia, joka tuottaa vahingollista ionisoivaa säteilyä joskus hyvinkin kauas voimalan ulkopuoliseen maailmaan, mikäli reaktiokammiot suojauksineen pettävät vaikkapa Zernobylin tapaan.

Näissä edellä mainitsemissani tapauksissa on ollut kysymys eräänlaisista ydinergian käytön "ongelmaratkaisuista", jotka ovat tuottaneet sittemmin tätä ratkaisua suuremman ongelman koko ihmiskunnan mitassa.

Mutta näistä ongelmista huolimatta ihmiskunta on valmis käyttämään atomien ydinten fissioenergiaa energia- ja myös konfliktiongelmiensa ratkaisuihin. Tämä tuntuu siksi monella tapaa mielettömältä ja siinä mielessä tuhoon johtavalta tieltä, kun katsoo asioita edellä mainittujen syntyneiden ongelmienkin valossa. Eikä tässä ole vielä edes otettu huomioon näitä niin sanottujen ydinjätteiden varastoinnin mittavia "haasteita".

Silti tehdään maailmalla seuraavia mittavia suunnitelmia ja jo suoranaisia kokeiluja ja tekojakin:

1. Neljännen sukupolven reaktorit: (nopeat termiset reaktorit) ylikriittisessä paineessa toimivat vesijäähdytteiset reaktorit (SCWR), erittäin korkean lämpötilan reaktorit (VHTR), natriumjäähdytteiset nopeat reaktorit (SFR), lyijyjäähdytteiset nopeat reaktorit (LFR), kaasujäähdytteiset nopeat reaktorit (GFR) ja sulasuolareaktorit (MSR)
2. Torium - vaihtoehtoinen ydinvoima: torium ydinpolttoaineena.
3. Fuusio - tulevaisuuden ydinvoima: fuusioreaktorit TOKAMAK ja ITER.
4. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus: Suomessa ONKALO- tutkimustila ja massiivinen Foak-projekti, missä lopusijoituksen on arvioitu maksavan investointeina 670 miljoonaa euroa, käytön kustannusten 2100 miljonaa ja käytöstä poiston eli jälkien siivoamisen 230 miljoonaa eroa. Siis yhteensä 3000 miljoonaa eli 3 miljardia euroa.

Nämäkin eri hankkeet työllistävät ihmisiä eri puolilla maapalloa jo tuhansittain, Suomessakin sadoittain, joten kun maassamme aloitetaan vihdoinkin ydinjätteen loppusijoitus ilmeisesti vuonna 2020, ollaan silloin erittäin huomattavan ja kalliin - ja työllistävänkin hankkeen parissa.

Onko loppusijoitus sitten todella loppusijoitus vai "loppusijoitus" tulevaisuuden aine- ja energiakierrossa, se nähtäneen varmaan myöhemmin.

Varmaa lienee kuitenkin se, että ydinergian käytöstä ei tulla luopumaan pitkiin, pitkiin aikoihin jos koskaan tämän ihmiskunnan olemassaolon aikana. Niin mittavista kansallisista ja kansainvälisistä taloudellisista, teknisistä, tieteellistä, innovatiivista ja työllistävistä asioista tässä on aika varmasti kysymys. Ja varmaan muustakin.

Hyvä vaiko paha, miten sen nyt ottaa... ? Mutta sähkö on tullut ja se pysyy ihmiskunnan keskeisimpänä energian ja työn muotona!

Käyttäjän TuukkaLahdenpohja kuva
Tuukka Lahdenpohja

Meillähän on armeija työttömiä. Pistetään ne polkeen dynamoja, niin kyllä sähköö siitä tulee.

Käyttäjän AirZero kuva
Eetu Rantakangas

Juu, ainakin se riittää sen hallin valaisemiseen jossa työttömät polkevat sähköä. Säkällä saavat jopa taukokahvit sillä keiteltyä. Ihminen ei valitettavasti ole kovin tehokas sähköntuottaja.

Toimituksen poiminnat