hansi Mies, mikä mies?

Hauki on eläin

  • Kuvan hauki on kuollut.
    Kuvan hauki on kuollut.

Kun nyt on kalastuskausi aluillansa, niin mietinpä asiaa, johon toivoisin muidenkin kuin kalastuksesta kiinnostuneiden tämän tekstin verran perehtyvän.

Suomessa on eläinsuojelulaki, joka kieltää eläinrääkkäyksen. Miksi urheilukalastus (catch and release) on sallittua? Lyhyesti selitettynä urheilukalastus on seuraava:

Kamppaillaan kalan kanssa tunnin ajan niin, että kala roikkuu kivuliaasti koukussa hirveän paniikin vallassa saaden itselleen tapahtuneesta traumaattisen kokemuksen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sitten kala nostetaan ilmaan tukehtumaan. Siitä otetaan kuvia. Se punnitaan ja/tai mitataan, ja kaikesta koskettelusta kalaa suojaava lima- ja suomupinta vaurioituvat. Sitten kala elvytetään rantavedessä edestakaisella liikkeellä pökerryksistä eloon.

Valitettavan usein tämä ei edes palaudu elävien kirjoihin, vaan kuolee joko kiduksiinsa saamiin vaurioihin, traumapohjaiseen shokkiin tai ihovaurioihin.  Aina näitä kuolleita löytyy kellumasta "urheilukalastuskohteista" - eli paikoista, joissa kalojen rääkkääminen on yleinen hauska harrastus.

Missä kohden edellä kertomani on vähemmän eläinrääkkäystä kuin vaikkapa koiransa fyysinen pahoinpitely?

Itse olen intohimoinen kalastaja. Pienet kalat päästän mahdollisimman nopeasti ilman ylimääräistä kärsimystä elämään elämäänsä. En käsittele kalaa mitenkään käsin, vaan kosken vain koukkua, jonka pyöräytän suusta ulos. Suuret kalat taas joutavat kanssani kuvaan, mittariin ja puntariin - mutta vasta kuoltuaan. Nirhaan kalan aina mahdollisimman pian sen nostettuani vedestä. Tapan sen nopeimmalla ja tehokkaimmalla tavalla, jonka tunnen. Syön kalan.

Mainittakoon vielä, että esimerkiksi kaikkien rakastama Jasper Pääkkönen on urheilukalastaja. Jos jotenkin Jasper sattuu ajautumaan kommentoimaan tähän blogiin, niin sanottakoon hänelle, että kirjoitin tämän vähän provoasenteella, mutta kaikki yllä mainittu urheilukalastukseen liittyen on valitettavan todellista kuvausta siitä, mitä urheilukalastus useimmiten on.

En syytä Jasperia kaikista mainituista kalankäsittelyvirheistä, mutta en pidä siitä, että muiden muassa hän promoaa urheilukalastusta. On törkeää viedä kalamieheltä kalastus, tiedän, mutta onko kalojen kärsimys kaiken sen kalastajan ilon arvoista?

Ehkä parempi urheilukalastustapa olisikin jättää vieheestä koukku kokonaan pois?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Samaa mieltä kanssasi. En käsitä, millä perustein kalan kiusaamista huvikseen henkihieveriin kutsutaan urheiluksi.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Sitä voisi kysyä antiikin Roomasta missä orjien kiusaaminen henkihieveriin gladiaattoriareenoilla oli urheilua.

Sami Vekkuli

Suuri osa asiallisesti käsitellyistä ja vapautetuista kaloista jää eloon. Tähän perustuu alamittaisten vapauttaminen. Itse yleensä otan kalan ruoaksi mutta en myöskään näe C&R kalastusta kidutuksena. Jos jokainen ottaisi kaikki kalat ylös niin kalakannat olisivat melko huonossa jamassa, varsinkin etelässä jossa kalastuspaine on suuri. Harva kalastaja nostelee kalaa kuvattavaksi ja punnittavaksi jos kyseessä ei ole ennätyskala. Itse en ikinä, paitsi ne mitkä syön. Lapissa on varmasti mahdollista ottaa kaikki kalat ylös kun väkeä on vähemmän ja hyviä kalavesiä enemmän.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Vekkuli kirjoitti: "Jos jokainen ottaisi kaikki kalat ylös niin kalakannat olisivat melko huonossa jamassa, ..."

Kalastamisen voi lopettaa siinä vaiheessa kun saalista on tarpeeksi syötäväksi. Ei ole pakko haalia kaikkea mikä olisi tulossa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ottaa vain lautaselle sen mitä jaksaa syödä

Sami Vekkuli

Ai että kun on maksanut luvasta monta kymppiä vuorokaudelta niin eka kala ylös ja pyöritellään peukaloita loppupäivä? Sinä puhut kotitarvekalastuksesta. Aivan eri asia.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #18

Vekkuli on harmissaan hupilupiin menneistä euroista. Niin, minusta kalastuksen (ihan niinkuin metsästyksenkin) pitäisi olla tarpeeseen perustuvaa. Jos haluaa huvitella roikottamalla muita leukaperistä niin tehkööt sankarilliset urheilukalastajat sitä toisilleen.

P.s. Malinen muistuttaa aiheellisesti vanhojen äitien hyvistä opetuksista. Ne kannattaisi todella muistaa tänäänkin.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Bartholomew & Bohnsack 2005: a review of c&r angling mortality with implications for no-take reserves

Tutkimuksessa vedetään yhteen maailmalla tehdyt kuolleisuus arviot.

Hauen kuolleisuus kolmihaaralla koukutettuna on tuon mukaan vain prosentin luokkaa, isolla yksi haaraisella jopa 33%

Lohi ja taimen luokkaa 10%-20%, (silmämääräinen ka. taulukosta)
Kirjo vähän isommalla kuolleisuudella.

Yllättävän isoja prosentteja..

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Veikkaisin vieläpä että nuo prosentit on pois ruokapöydästä. Sillä 10% ruokkisi Suomessa köyhempääkin perhettä.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

No eipä ainakaan omalle kohdalle ole liiemmin mitään vapautettavaa valitettavasti edes osunut.

Tämän kevään toistaiseksi ainokainen taimentärppi antoi katsella itseään kanootin vierellä ennenkuin otti hatkat.

En tiedä kuinka paljon mittakaloja vapautellaan. Haukia varmaankin enempi, mutta ei hauki kai olekkaan kovin yleinen C&R kohde. Ja luupäähaukihan kestää sen vapautuksen parhaiten.
Matoon erehtynyttä siikaa taas on turha takaisin edes tarjota, se kun syö koukun yleensä todella syvälle nieluun asti.

En usko että vapautuksen jälkeen kuolleilla mitallisilla kaloilla kovin isoa porukkaa ruokkisi.. Voin toki olla väärässä.

Verkkoihin tukehtuneilla alamittaisilla varmaan ruokkisi isommankin porukan.

Käyttäjän hansi kuva
Hansi Harjunharja

Kiitos näistä luvuista. Antaa myös osviittaa tuolla kalastellessa. Jos on jäänyt pahannäköisesti taimen kiinni, se voi valitettavastikin siis kuolla monessa tapauksessa. Tuon hauen suhteen on tullut aina pääasiassa käytettyä kolmikoukkuista. Tietenkin sitten on kaislikkouistimia, joissa on kaksi koukkua. Yksikoukkuisia en juuri hauen kanssa käytä.

Sami Vekkuli

Itse kalastan pääasiassa perholla, yksi väkäsetön koukku, pienikin vielä. Voin sanoa että lähes kaikki vapauttamani kalat ovat selvinneet hengissä. Eri asia on tietenkin kolmihaarakoukut jota virvelillä käytetään... tosin aika hyvä prosentti niistäkin taitaa selvitä.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Se yksäri tulee kait kysymykseen lähinnä täkyhommissa.. Ja luonnonsyötti kait muutenkin tahtoo painua aika syvälle.

Käyttäjän LauriSelenius kuva
Lauri Selenius Vastaus kommenttiin #21

Noissa kuolleisuustutkimuksissa kannattaa aina huomioida pyyntitavan vaikutus, samoin mm vedenlämpö. Ja tietty muukin tutkimuksen asetelma, miten esim vastaa meidän oloja. Vaikuttaa kuolleisuuteenkin aika paljon, karkeasti - meidän olosuhteita vastaavissa olosuhteissa kuolleisuus on 0-5% eli ei mitenkään merkittävää, saati ole peruste kalojen tappamiselle.

Timo Palokas

"Tutkimuksen perusteella hauen voidaan sanoa selviävän pyyntirasituksista lähes poikkeuksetta (voimakas verenvuoto kidusten alueelta, nielurangan vauriot käsittelyn yhteydessä). Välttämällä kalan nielurankaan kohdistuvaa rasitusta ja valikoimalla ruokakaloiksi voimakkaasti verta vuotavat yksilöt on vapautettujen kalojen kuolleisuus mahdollista saada lähes 0 %:n. Pyydä ja päästä – kalastuksen voidaan siis katsoa soveltuvan hyvin keinoksi ohjata kalastusta alueilla joilla virkistyskalastus on suosittua tai haukikantaa halutaan muuten suojella."

http://www.kalamiehet.fi/attachments/File/stipendi...

Timo Palokas

jos kalastuksen kokee kidutukseksi kalaa kohtaan, tekeekö siitä hyväksyttyä se että aktin päätteeksi kala tapetaan? Kotoisten kalojemme kuolleisuus prosentti vapautuksen jälkeen on oikein käsiteltynä hyvin lähellä nollaa. Jokainen voi teoillaan vaikuttaa vahvasti siihen miten hyvin kala pyyntitapahtumasta selviää. Koko kirjoitus on aikalailla täysin mitään pohjia, ja suoraan sanottuna ihan täyttä verbaalista ulostusta.
Suomessa kalastetaan vieläkin pula-ajan mentaliteetillä ja ainoa arvo mikä kaloissa nähdään on ravinto-arvo.

Suomalainen kalastuskulttuuri on murroksessa, vuosikymmeniä jatkunut kestämätön tapa ei yksinkertaisesti voi jatkua. Valikoiva kalastus on ainoa tapa millä tästä voidaan jatkaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Lähtökohta oli huvikalastuksen turhuus jossa kalaa ei edes pyydystetä syötäväksi. Hyöty ja kotitalous kalastus ovat sitten jo eri asia ja järkevästi selitettävissä. Älä kärjistä.

Timo Palokas

Miksi ruuaksi kalastaminen olisi yhtään oikeutetunpaa kuin muista syistä? Evoluutio ei ole muokannut kaloja miljoonia vuosia pelkästään ihmisravinnoksi.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #30

Koska vain kateudesta vihreät ihmiset pystyvät yhteyttämään. No vitsi vitsinä. Ravintoketju on evolution erikoinen kommerventti. Kalat ovat luonnossa ihmisen lisäksi myös muidenkin eläinten ja petokalojen ravintoa. Myös petokalat päätyvät ravinnoksi. Moniruokaisena eläimenä ihminen on lopulta päässyt kipuamaan ketjun huipulle josta kuoltuaan romahtaa hajottajien syötäväksi.

Käyttäjän LauriSelenius kuva
Lauri Selenius

Mistä lähtien tappaminen on oikeuttanut kiduttamaan? En ainakaan muista lukeneeni tuomioista joissa pahoinpitelyn tuomiota alentavana seikkana pidetään uhrin tappamista (sama toki koskee jalkaraudoilla metsästystä joka on yleisesti aika tuomittua toimintaa).
Kalan kohtaama ikävyys, tai epämukavuus on ihan sama tappoipa ihminen saaliinsa tai ei. Ikävintä tietysti on passiivipyydesten, kuten verkkojen, aiheuttama tunti- jopa päiväkausien hidas kituminen. Sen sijaan oikein harjoitettu kalojen vapauttaminen minimoi harmit yksilölle - väsytystä ei pitkitetä ja kalastaja on varustautunut vapautukseen tarvittavalla välineistöllä. Onneksi Suomessa jo kalastuslaki edellyttää vapauttamaan osan saaliistaan (alamittaiset) joten itsessään vapauttamista ei voida tuomita. Ja uuden kalastuslain keinoihin kuuluu myös ylämitta jolla voitaisiin suojella kaikkein arvokkaimpia emokaloja.

Kalojen selviämistä vapautuksesta ollaan tutkittu, kotimaassakin.
http://www.kalamiehet.fi/attachments/File/stipendi...
https://www.youtube.com/watch?v=4AV9LoQrfrY

Myös kalojen tuntemaa kipua ollaan tutkittu, ihan laadukkaastikin - lyhyesti, kipua ei voi verrata mitenkään ihmisen tuntmaan. Tätä muuten indikoi myös kalan käytös koukuttomassa vieheessä joka ei eroa koukulliseen.
http://www.sciencedaily.com/releases/2013/08/13080...

Jotenkin aina on yhtä tyyperryttävää kun muodostetaan vahva, ideologinen mielipide eikä vaivauduta tutustumaan tietoon vaikka sellaista olisi paljonkin tarjolla... Tosin, tämähän on erityisesti politiikasta kovin tuttua - puhuttiinpa sitten keskustan talousmaantieteellisen ryhmän raportista tai VM:n virkamiesten talouspoliittisesta linjasta.

Jani Kumlander

Hienoa eli perustelet kiduttamisen paremmuuden sillä että tapat sen kiduttamisen jälkeen.. ja se on hyvä homma sitten se.. kalan väsytys kestää noin 10 minuuttia.. ja kala palautuu mittaamisen ja punnituksen jälkeen mahdollisimman nopeasti takaisin elin ympäristöönsä.. koko tapahtuma kestää maksimissaan 15-20 minuuttia väsytyksineen päivineen..

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Jos puu pystyy todistetusti muistamaan että jokin katkaisi siltä oksan niin miksei monimutkaisempi eliö kuten kala muistaisi kidutusta eli väsyttämistä?

Käyttäjän LauriSelenius kuva
Lauri Selenius

Voi muistaakin mutta millä tasolla? Ja millaista haittaa tästä on?
Kun samoja yksilöitä saadaan aäännöllisesti jopa samana päivänä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #28

Ihmiset puhuvat traumoista mutta kalojen kohdalla kyse on ennemminkin pahoinvoinnista ja agressiosta.

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

"Mainittakoon vielä, että esimerkiksi kaikkien rakastama Jasper Pääkkönen on urheilukalastaja. Jos jotenkin Jasper sattuu ajautumaan kommentoimaan tähän blogiin, niin sanottakoon hänelle, että kirjoitin tämän vähän provoasenteella, mutta kaikki yllä mainittu urheilukalastukseen liittyen on valitettavan todellista kuvausta siitä, mitä urheilukalastus useimmiten on."
Aloitetaan nyt sillä, etten itse ole urheilukalastaja enkä C&R kalastaja. Ja yllämainituilla asioilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Syön kalaa mieluusti, mutta valikoin sen yksilön, vapauttaen muut pois. En pakasta kalaa, koska kala ei pakkasessa parane ja kala ansaitsee olla laadultaan priimaa, koska se on paras raaka-aine. Eli Liian isoa en ota, kun en saa sitä syötyä, pientä en ota koska ei riitä ja tyttöjä en tapa, haluan että kaloja riittää Teillekkin, jos sen pystyy jotenkin huomaamaan.

Kalan kipuaistia on tutkittu paljon ja yleinen konsensus tohtoreilla on se, että kala ei tunne kipua, niin kuin me ihmiset. Kipu on subjektiivinen kokemus, esim. minä tunnen tuulen tuiverruksen naamalla kipuna, kun te taas hyväilynä. (Google trigeminusneuralgia)
Tämä tunnon muuttuminen kokemukseksi tapahtuu nisäkkäillä Cortex cerebrissä, jota kaloilla ei ole. Kalalla on tuntohermoja kyllä, mutta se ei siis tarkoita että se tuntisi kipua. Tunto ei ole sama asia kuin kipu.
Tässä 8 tohtorin julkaisu aiheesta, jos henkseleitä löytyy enemmän, niin voi paukutella niitä.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/faf.120...

Kuolleisuus oikein tehtynä on pientä, tässä uusin Irlannin lohilla. Perhoilla kalastettuna 98% selvisi ja 55% uistinkaloista. Se että joku näkee että omat kalat kuolee vapautettaessa, tekee sen asian päin ...
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S...

Olen kiertänyt koskia ja järviä pitkin maailmaa ja semmoisissakin paikoissa käynyt, joissa pelkkää C&Rää harrastetaan, niin hyvin harvoin on tullut vastaan kuollut kala tai kyseisessä paikassa on ollut ongelmia asian kanssa. On urbaanilegenda, että kaloja kelluu kohteissa. Ainoa jossa ongelma oli Suomessa, oli Juutua, jossa otetaan vasta ensi askelia oikeaa toimintaa kohti. Norjassa vapauttelu on ollut ihan normaalia jo kymmeniä vuosia ja siellä on kirkkaat vedet, joissa heti huomaa kuolleen kalan monta metriä syvältäkin. Esim. Lakselvan lohimäärät alkoivat kasvaa, kun tuli yli 70cm vapautuspakko syksyisin ja tyttöjen vapautusta suositeltiin/pakotettiin.

"Arvovalinta: Moraali ennen lakia."
Moraali on siinä, ettei tahalleen kalasteta alamittaisia ja väitetä sitä pahoin vahingoittuneeksi. Sakot tulisi.

Daniel Malinen: "Koulun Biologian kirjassa sanotaan kaloilla olevan erilaisia tuntoelimiä kuten hermoja ja kylkijuovia."
- Kylkijuova on ahvenellakin oleva 5-7 kappaletta oleva raita, se ei ole tuntoelin. Kylkiviiva-aisti taas löytyy kaloilta ja se aistii paineenmuutosta. Sama kuin Särkikaloilla olevat Weberin luut.

"Lähtökohta oli huvikalastuksen turhuus jossa kalaa ei edes pyydystetä syötäväksi. Hyöty ja kotitalous kalastus ovat sitten jo eri asia ja järkevästi selitettävissä. Älä kärjistä."
Esimerkkinä Outakosken osuuskunnan tulot on 80 000€, osuus saaliista on 10 000kg. Turistit saavat koko joesta saman verran. Jos Outakoskelaiset ostaisivat rahoillaan 10 000kg Norskia jäisi rahaa vielä katuvaloihin ja muihin. Lisäksi tulot nousisivat, koska uivaa kalaa olisi liki puolet enemmän.
Pelkästään Tornionjoen matkailutulot lohen ympärillä on 3x Suomen ammattimaisen lohenkalastuksen arvo. On aikamoista haaskausta pyytää niitä "hyödyksi ja kotitauksiin". Tämä siis puhtaasti/pelkästään taloudelliselta kantilta ajateltuna. Tottakai joku kokonais-konsensus olisi järkevämpi IRL.

Käyttäjän hansi kuva
Hansi Harjunharja

Olipa hyvä kommentti.

Yksi kysymys: Miksi kalaa tulee vahingoittaa, jos sit ei ole tarkoitus syödä? Miksi ei koukutonta vieheen heittelyä sitten vaikka suositeltaisi?

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

En osaa sanoa, kun en ole C&R kalastaja. Itse en mielelläni mene C&R paikkoihin. Kutsuttuna olen käynyt ja ulkomailla.
Koska tilanne tulee joskus vastaan, että kala kuolee käsiin tai muuta, niin en tykkää että se mahdollisuus ottaa se ruokakala viedään, vaikka sitä ei tulisikaan.

C&R kalastajia on Suomessa hyvin vähän. 50 varmaan on aika lähellä oikeaa lukemaa? Kalastuksen harrastajia on 2,1 miljoonaa, niin aika marginaalista puhutaan.

Totaali C&Rllä on yksi todella hyvä puoli joissain tietyissä tapauksissa. Sosiaalinen kalastuksenvalvonta. Sallimalla jossain kohteessa kalastus, sosiaalinen kalastuksen valvonta taas pelastaa kaloja salakalastukselta. Eli vaikka kaloja vahingoittuu luvallisessa kalastuksessa, niin saadaan nettohyöty siitä, ettei salakalastus tapa enempää kaloja.

Käyttäjän TeemuTorssonen kuva
Teemu Torssonen

" Kalan kipuaistia on tutkittu paljon ja yleinen konsensus tohtoreilla on se, että kala ei tunne kipua, niin kuin me ihmiset. Kipu on subjektiivinen kokemus, esim. minä tunnen tuulen tuiverruksen naamalla kipuna, kun te taas hyväilynä. (Google trigeminusneuralgia)
Tämä tunnon muuttuminen kokemukseksi tapahtuu nisäkkäillä Cortex cerebrissä, jota kaloilla ei ole. Kalalla on tuntohermoja kyllä, mutta se ei siis tarkoita että se tuntisi kipua. Tunto ei ole sama asia kuin kipu.
Tässä 8 tohtorin julkaisu aiheesta, jos henkseleitä löytyy enemmän, niin voi paukutella niitä."

Se että kipukokemus on erilainen ei tarkoita etteikö kala tunne kipua, eli etteikö se voi kärsiä. Usein tällainen virheellinen johtopäätös kuitenkin tehdään. Peremmin yleinen konsensus on, että kala tuntee kipua, jopa herkemminkin kuin ihminen. Kala toki ei todnäk. hirveästi jää pohtimaan ja käsitteellisesti rakentamaan kipukokemustaan, mutta joka tapauksessa se tuntee kipua(esim. ihmislapsi ei käsitteellistä kipukokemusta samoin kuin aikuinen, mutta kuitenkin vauva tuntee kipua).

Suomessa ollaan aika pahasti tässä(kin) asiassa jälkijunassa verrattuna muihin Euroopan maihin, esim. Norja, Irlanti, Iso-Britannia ja Ruotsi. Mutta keskustelu on täälläkin alullaan. Kts. esim. http://www.hs.fi/kotimaa/a1444367180192

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Telkänranta siteeraa artikkelissaan Sneddonia, jonka tuloksia ei ole pystytty toistaa ja 8 tohtoria mm. J.D. Rose on hylänneet.

Googlella lisätietoa.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Tämä koko keskustelu alkaa saada naurettavia piirteitä.

Monikohan tähän ketjuun kirjoittaneista, kalastusta kiduttamisena pitävä, syö kalaa?

Suurin osa kaupallisiksi elintarvikkeiksi päättyvistä villeistä kaloista pyydystetään verkoilla tai troolaamalla.

Verkkokalastuksessa kala kokee "tuskaisen hukkumiskuoleman", kun kidukset jumittuvat verkkoihin. Jos tätä samaa raflaavaa "kidutus" retoriikkaa käytetään. Ja alamittaisia ei voi edes hengissä vapauttaa. Ne on paiskattava kuolleina/vahingoittuneina takaisin veteen.

Troolilla voi sentään alamitat vapauttaa, joskin saalismäärät voivat helposti ylittää kantokyvyn ja pohjatroolaus valtamerillä tuhoaa koko ekosysteemin jättäen jälkeensä vain vedenalaisen autiomaan.

Edellämainitut ovat virkistyskalastusta huomattavasti suurempi ongelma kaloille ja etenkin kalakannoille.

Aktiivikalastus muuttuu kiduttamiseksi mielestäni silloin, kun kalat paiskotaan läpyttelemään veneen lattialle tai yritetään säilöä hengissä jossain hapettomassa siivousämpärissä.

Kalan voi aivan hyvin päästää takaisin omaan elementtiinsä jos se ei ole vahingoittunut tapahtuman aikana.
Myös ylipitkiä väsyttämisiä on vältettävä. Tässä edesauttaa oikean kaliiberin välineistö. Liian heppoisilla välineillä joutuu kalaa väsyttämään pidempään. Näin voi myös käydä mikäli saaliiksi sattuu huomattavasti tarkoitettua suurempi yksilö.

Alamittoja kun noudetetaan näitä vapauttamisia tulee tiettyjen kalalajien, kuten taimeien ja harjuksien kohdalla huomattava määrä, sillä mittakaloja on harvassa. Taimenen kohdalla tilanne tulevaisuudessa muuttunee, kun kanta vahvistuu uuden 60cm alamitan seurauksena. Vasta sen kokoisena kala on päässyt edes kerran kudulle, mikäli joessa ei ole esteitä tai joen uomaa pilattu siihen kuntoon ettei sopivaa soraikkoa enää löydy.

Vaeltavien kalojen kohdalla kalastusta suurempana "kiduttamisena" pidänkin jokien valjastamista ja sopivien kutualustojen tuhoamista. Noiden aiemmin mainittujen tehokalastusmuotojen lisäksi.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Blogikirjoituksessa perustavanlaatuinen virhe oli inhimillistää kalojen tuntemuksia. Pelkästään kalojen hermojärjestelmä poikkeaa nisäkkäistä niin paljon, ettei vastaavasta kivun tuntemisesta voi puhua.

Varmasti on olemassa "turhaa" kalastusta, joka tuottaa kaloille tuskaa.

Vaikkapa trooli, joka tyhjentää valtamerestä satoja tonneja kaloja tukehduttamalla. Ne sitten jauhetaan rehuksi, jotta saamme hakea ahtaassa verkkohäkissä kasvatettua lohta halvalla marketista.

Tai silakkatroolit, joiden tukehduttamasta kalansaaliista valtaosa päätyy minkin ja siniketun ravinnoksi, että rouvat saavat turkiksia. Silakat kun ovat Itämeressä sen verran myrkyllisiä, ettei niitä voi käyttää edes kalanrehuksi.

Ammattikalastajat pyytävät "vähäarvoista" särkikalaa tonneittain poistokalastusrysillä vain ravinteiden poistamiseksi vesistöistä. Saman vaikutuksen tietysti saisi aikaan kun estäsi niiden ravinteiden joutumisen vesistöön.

Jos oletetaan, että jokainen suhteellisen turhaan tapettu kala kärsii saman verran tai enemmän kuin urheilukalastajan taidolla vapauttama hauki, niin moraalinen rikos taitaa sittenkin olla aika pieni.

Toistaiseksi kannustan nuoria lähtemään kalaan ja valikoimaan sopivan kokoisen saaliin itselleen ravinnoksi. Pienet ja isot kannattaa laskea takaisin ihan biologisin perustein. Ravinnon lisäksi kalassa saa jokainen niitä luontoelämyksiä, jotka auttavat jaksamaan arjessa.

Turha syyllistäminen on turhaa syyllistämistä. Osa kalastajista tekee kyllä paljon moraalisesti arveluttaviakin asioita, mutta valikoivaa kalastusta ei kannata lähteä moralisoimaan.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

"Ammattikalastajat pyytävät "vähäarvoista" särkikalaa tonneittain poistokalastusrysillä vain ravinteiden poistamiseksi vesistöistä. Saman vaikutuksen tietysti saisi aikaan kun estäsi niiden ravinteiden joutumisen vesistöön."

Niin ja vaikka siirtoistuttamalla haukea vesistöön, petokalat poistaa pikkukalaa melkoisen tehokkaasti.

Siuntiossa ja Inkoossa muuten oli annettu roskakalarysiä pitävälle ammattilalastajalle lupa kuhien pitämiseen, koska roskakalastus ei muutoin ollut taloudellisesti järkevää. Tämän seurauksena (?), ennen yksi Suomen parhaista kuhavesistä on nyt autioitunut. Ei ole kuhaa Pickalassa. Uistelukilpailut siellä lopetettiin kun ei enää tullut kalan kalaa.

Nämä rysät oli muuten ihan "kalareitin" varrella. Tällä suojellulla kalareitillä on tarkoitus vaalia uhanalaista Siuntionjoen taimenta.
Monikohan niistäkin päätyi niihin rysiin...

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Jos tarkkaan hakee niin eläinten ja luonnon inhimillistäminen on ollut kauan osa Suomen kulttuurin historiaa. Ravinnoksi pääryviä eläimiä ei tule kuitenkaan liikaa ihmisen kalkaltaistaa vaan parempi oisi pitäytyä kunnioituksessa. Vanha kansakin tiesi sanoa ettei järvestä huvinvuoksi kalaa saanut ottaa ettei se tyystin lopu.

Käyttäjän TeemuTorssonen kuva
Teemu Torssonen

Olen tässä reilun parin vuoden ajan ollut enemmän kala-asioiden kanssa tekemisissä - kalastanut toki pidempään. Ratkaisevasti omaan toimintaan ja siihen että haluan asiasta tietoa levitää, vaikutti uudet tutkimus tulokset että kalatkin tuntevat kipua samankaltaisesti kuin esim. linnut ja nisäkkäät. Jotkut kun jopa vielä tänä päivänäkin kieltävät sen, että kalat tuntevat kipua. Se on totta kai väärin.

Suurimmaksi ongelmaksi olen havainnut pilkkikalastuksen. Siinä saalisyksilömäärät ovat suuria ja kalojen kohtelua eläinsuojelulain vastaista. Kaloja jätetään usein tukehtumaan kuoliaaksi pilkkipöntöön, jäälle, muovipussiin jne. Vähemmistönä ovat ne pilkkijät, jotka heti lopettavat kalat. Jotkut jopa repivät silmän syötiksi eläviltä kaloilta.

Myös täkykoukku, pitkäsiima ja iskukoukku ovat eläinrääkkäyspyydyksiä, varsinkin elävällä syyöttikalalla. Katiskakalastuksessakaan usein kaloja ei heti lopeteta, sama myös ongella. Tähän liittyy se, että pienikokoisia kaloja käsitellään huonommin, liittyen mm. siihen että niiltä ei ole lihan laadun kannalta niin olennaista laskea veriä(oikein tehtynä ensin kala tainnutetaan ja sitten lasketaan veret)

Tärkeää on ymmärtää, että mikäli kalaa ei lopeteta heti saaliiksi saatua, se on eläinsuojelurikos ja rangaistava teko.

Toimituksen poiminnat