hansi Mies, mikä mies?

Sosiaalinen kehitysvammaisuus on totta - havahdu!

  • "Welcome to parenting in 2015" https://www.youtube.com/watch?v=fucyXv78WQw
    "Welcome to parenting in 2015" https://www.youtube.com/watch?v=fucyXv78WQw

Kaksi suomalaista viimeaikoina lisääntynyttä psykologista ilmiötä saivat minut miettimään ihmisen kyvykkyyttä tai kyvyttömyyttä ylläpitää lajityypillistä sosiaalista käyttäytymistään.

Nimittäin Tänään YLE uutisoi kolmivuotiaista puhumattomista lapsista, joita tuodaan puheterapiaan. Syynä puhumattomuudelle on sosiaalisen kontaktin puute. Tarkemmin sanottuna vanhemmat kuluttavat aikaansa sosiaalisessa mediassa ja istuvat siten hiljaa tai hyvin vähäsanaisina.

SOME, eli SOsiaalisuuden MEnetys, on osallisena myös toisessa ilmiössä. Nimittäin alokkaiden joukossa on nykyään pieni ryhmä, jolta puuttuvat sosiaaliset taidot. He eivät osaa luoda minkäänlaisia kaverisuhteita keneenkään.

Väitän tähän liittyvän myös toisen voimallisen suhteen näyttöpäätteitä kohtaan: pelit. Minun sukupolveni on kasvattanut pienen ryhmän lapsia, jotka pelasivat joka päivä pelikonsoleilla. Nyt pelinarkomaanit saavat lapsia ja koska isältä puuttuu muu käsitys lapsuudesta, kannustetaan pelejä pelaamaan vaikka niin, että isä ja poika pelaavat "yhdessä". Näin he luulevat tekevänsä jotain, mihin liittyy molempien yksilöiden sosiaalinen vuorovaikutus, mutta tosiasiassa heidän välillään ei ole mielipide- ja tunnevuorovaikutusta, ei minkäänlaista empatiavuorovaikutusta.

Siskoni lapset haluavat oman älypuhelimen, koska sellainen on kaikilla muillakin. Lapset luulevat, että he jäävät jostain paitsi, jos heillä ei ole älylaitetta. Kuitenkin tosi asia on se, että kaikki älylaitteen käyttäjät jäävät meneillään olevasta hetkestä paitsi. Ja sen sijaan ne, jotka katsovat tätä touhua vierestä vain todistavat sen, mikä on tosi. Valitettavasti se todellisuus on vain kovin yksinäinen.

Haluan äärimmäisen vakavasti ehdottaa kaikkien peruskoululaitosten sääntöihin kirjoitettavaksi älylaitteiden nk. "sosiaalisen käytön" minimoinnin aktiivisen pyrkimyksen. Peruskoulu voi kasvattaa meitä toimimaan yhdessä ja yhteiseksi hyväksi. Sen ei kuuluisi olla paikka, joka opettaa meidät alistamaan toisia tai eriytymään toisistamme ja sosiaalisesta kanssakäymisestä toistemme kanssa.

Aikuisten somekäyttäytymiseen ei valitettavasti voida näin suoraan vaikuttaa, mutta haluan, että jokainen lukijani tarkistaa oman tilanteensa ja tekee tästä nyt johtopäätöksen vähentää sosiaalisen median käyttöänsä ajallisesti ainakin puoleen nykyisestä. Se on mahdollista ja se on oikeastaan hyvinkin helppoa, ja itsesi kannalta tärkeää. Tilalla ei ole mitään, totta, mutta se tila on siellä syystä - se on siellä sinun sosiaalisten suhteidesi (suhde muihin ja itseesi) vuoksi.

Auta.

 

Hansi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ollimarkkanen kuva
Olli Markkanen

Pfft. Me eletään nykyajassa ja meidän lapset tulee elämään tulevaisuudessa. Tätä somehommaa ei yksinkertaisesti voi estää. Tunneilla ei tietenkään tule somettaa, mutta tuntien välissä rajoittamien on aika kyseenalaista.

Jos taas vanhemmat pelaavat lastensa kanssa, onko se paha? Eikö ennemminkin hyvä jos vanhemmat tykkäävät puuhata lasten kanssa ja lapset vanhempien? Olisi ihan parasta jos muksut vielä teineinäkin sanoisivat vanhemmilleen että tulkaa hei mukaan partyyn, mennään tappamaan örkkejä. Minkä verran olet itse pelannut, kun väität ettei pelatessa opi tuntemaan toisiaan tai ei ole esim. mielipide- tai tunnevuorovaikutusta? Olen täysin eri mieltä. Onko näyttöä?

Sometaidot ei tietenkään ole yhtä kuin sosiaaliset taidot. En silti helposti uskoisi että niinkään sosiaaliset taidot olisivat heikkenemässä, vaan ennemminkin on paljastumassa minkä verran niitä todellisuudessa on.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Hyvää pohdintaa, kiitos.

Juuri äsken sanoivat radiossa, että rakkautta on se kun antaa aikaa.

Käyttäjän KalleParonen kuva
Kalle Paronen

Omassa, 70-luvun lopussa alkaneessa elämässäni, olen luopunut älypuhelimista ja padeista. Läppäri tässä vielä raksuttaa ja pakostakin koska se on työväline. Facebookit minimiin ja oikeastaan vaan messenger tarkoituksessa, silloin kun puhelin on liian kömpelö. iPadin jälkeen se vanha kirjastokortti on ollut aivan mahtava tuttavuus taas ja tulee oikeasti luettuakin jotain muuta kun idioottifeediä ja toinen toistaan turhempia blogeja. Puhelin on puhelin jolla voi soittaa ja tekstarinkin kirjoittaa.
Oli uusimmat omenapuhelimet ja vehkeet monta vuotta ennenkuin kyllästyin täysin turhiin appseihin ja pikkupeleihin. Itsekin vanhassa työssäni tuottanut sisältöä molempiin suureen latauspalveluun (itunes ja google play), joten ihan teknoummikko en ole. Ehkä ennemminkin teknoväsynyt. Luulisin että tauti on tarttuvaa ennen pitkää.

Toimituksen poiminnat