hansi Mies, mikä mies?

Suomi kaupungistuu ja tyhmenee

Taas eteläläiset on hirmuissaan, ku joku on sanonut, että Suomi tulee pitää asuttuna.

Mie oon sitä mieltä, ihan natsioikeesti, että kaikki eteläläiset tulis viiä keskelle ei-mittää viikoksi ja jättää sinne olemaan ihan ypöyksin luonnon keskellä. Toki niillä ruokaa ois, muttei puhelimia, nettejä tai kontakteja muihin ihmisiin tahi kirjoihin.

Ootte keskimäärin nii etääntyneet teijän olevasta elämästänne, teijän mahdollisuuksista ja aisteista. Luulette, että ihmisen hyvinvointi on yhtä kuin palvelut. Pelkäätte eristäytymistä ja itteänne, ja luulette, että elämän merkityksettömyyden kokeminen on kauhea asia.

Esitätte siksi itellenne, että ootte tärkeämpiä kuin oottekaan. Se on kuulkaas vapauttavaa huomata, että ite on aika merkityksetön, ja samalla se, että ite on aika isossa vastuussa kans siitä, että ei olis ihan täysin merkityksetön.

Se on tuo luonto ja hiljaisuus kova koulu, joka kannattaa käyä. En kehtaa sanoa, että kuukaudeksi sinne kuulusitte, vaikka kuulusittekin. Ei nöyryys oo nöyristelyä, vaan sitä, että tajuaa elämän raamit.

Karsikaa palvelut syrjäseutulaisilta, nii teette itestänne pysyvästi toisenluokan kansalaisia. Hoivaatte itteänne ja annatte sivussa viihtyvien kehittää ite itteensä ja oppia vastuulleen. Me otamme sit opettajain ohjat käsiimme, ku ootta riittävän peloissanne - sitte ku teijän akateeminen itsepetos ei kestä enää omaa silmäänne.

Kaikella rakkauvella, se niin paljon parempi kansalainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Mua taas ärsyttää tämä ikuinen kaupunki-maaseutumaaottelu.

Itseäni ei haittaa yhtään vaikka ihminen tykkäisi asua maaseudulla, se ei vai ole oma juttuni. Todennäköisesti en pärjäisi sekuntiakaan maaseudulla, mökkikin aikoinaan jo vitutti onneksi päästiin siitä eroon, mutta se on minun ongelmani.

Mua ei siis sieppaa ihmiset jotka haluavat asua maaseudulla.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Liian usein annetaan vain se kaupunki-vaihtoehto. Eli ihmiset joutuvat asumaan suurissa kaupungeissa vastentahtoisesti. Tähän vaikuttavat monet tekijät, esim yliopistojen sijainti, hallinnolliset ratkaisut yms.
Helsingissä ei asuisi edes viittätoista tuhatta ihmistä enempää ilman Augustin Ehrendsvärdiä ja Aleksanteri Ensimmäistä.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Minä espoolaisena nautin aina kun pääsen maaseudun rauhaan. Ja sydämestäni toivon, että jokainen suomalainen saa asua missä itse haluaa ja luotan siihen että jossain määrin valtio sitä tukee.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Esim. alkoi jo ärsyttää vaikken vasemmistoa tai vihreitä edusta tämän sinisten edustajan valitus siitä että punavihreät sitä sun tätä.

Kaaviossa selkeästi näkyi minkä puolueiden kannattajat tätä maaseutua vihaavat, Kokoomus ja Siniset olivat kyselyssä kärjessä https://yle.fi/uutiset/3-10313405?utm_source=faceb...

Juha Hämäläinen

Hieno vuodatus. Kaupunkilainen on kyllä aika säälittävä olento, jollei ole elänyt myös böndellä ja luonnossa simppelimpää elämää. Rotupuhdas cityihminen on sellainen ikuinen lapsi aikuisen kehossa ja psyykessä.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Joillakin on syyt asua lähellä sairaanhoitopalveluita. Niin on minullakin.

Juha Hämäläinen

#5. Ei tässä sinusta kukaan puhunut. Mutta loukkaantua saa vapaasti. Kerroit jo metsämökissä asuneesi.

Rotupuhtaalla cityihmisellä tarkoitin sellaista böndeä halveksuvaa käsiensä paskaamista vältellyttä hifistiä, joka ei pärjäisi viikkoa enempää ilman böndeläisten työtä ja tuotantoa.

Tiina Teittinen Vastaus kommenttiin #6

Yleensä stadissa itseään cityihmisinä pitävät valittajat ovat junantuomia joista tulee stadilaisempia kuin stadilaiset itse. Tai siis hesalaisia heistä tulee.

Käyttäjän Reino kuva
Reino Toivanen

Taru, täällä maallakin on ollut toimivat sairaanhoitopalvelut. Pari vuotta sitten SiunSoten aloittaessa toimivuus katosi, kun lääkärit katosivat. Tilalle tulivat lääkiksen viimeisen vuoden oppilaat, joilla ei ole edes reseptinkirjoitusoikeutta.

Onko tämä sitä palvelujen säilyttämistä maalla?

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Tuli aikoinaan vietettyä Saariselän seudulla kuukausi lapin kesässä. Pari viikkoa leirillä ja pari viikkoa autiotupia kiertäen. Poika Kalliosta oli kavereineen 13-15 vuotiaita. Minä ihailen lappilaisten ja maalaisten kykyä halveksia kaupunkilaisia, ja varsinkin helsinkiläisiä. Siinä on sitä 1918. henkeä. Olen ollut Lapissa monesti keväällä ja joskus kesälläkin, Rakastan Lapin luontoa. On ikävää huomata, etteivät lantalaiset ole tervetulleita.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Paremminhan se luonto säilyy nautittavana retkeilypaikkana, jos ihmiset asuvat keskittyneesti. Alaska Suomen kanssa samoilla leveysasteilla on monta kertaa suurempi alue kuin Suomi, mutta siellä asuu vain miljoona ihmistä, heistä miltei kaikki kolmessa kaupungissa, joista kaksi on etelärannikon tuntumassa (Anchorage ja Juneau) ja kolmas keskellä (Fairbanks).

Susien ja karhujen suojelusta ei siellä tarvitse kiistellä, ne saavat elää ja lisääntyä vapaasti. Luontoa, jokia, kalastusmahdollisuuksia ja retkeilyreittejä piisaa ja ne ovat hyvin suosittuja.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Paras kesälomani oli kesällä -98 kun olin Norjassa 17 päivää putkeen metsässä ilman tulentekovälineitä ja kännykkää ja ilman muita eväitä kuin pussillinen kaurahiutaleita, auringonkukan siemeniä ja seesaminsiemeniä sekä paketillinen rusinoita.

Söin noiden mukana tuomieni eväiden lisäksi mustikan ja koivun lehtiä, männyn ja kuusen neulasia sekä eläviä muurahaisia. Koko reissun aikana näin ihmisiä vain kaksi kertaa; ensimmäisen kerran noin puolen kilometrin päässä järven toisella puolella ja toisen kerran silmäkkäin kun yksi mies sattui kävelemään metsätiellä vastaan.

Reissun loppupuolta kohti alkoi mustikat kypsyä ja söin niitäkin. Vähitellen söin yhä vähemmän niitä mukana tuomiani eväitä ja lopulta melkein pelkästään luonnon antimia.

Joka päivä paistoi aurinko, mutta joka päivä kahta lukuunottamatta myös satoi. Aamuisin laitoin teltan ja makuupussin kasaan ja vaatteet rinkkaan saappaita ja shortseja lukuunottamatta -- silloinkin kun satoi ja oli vain noin 10 astetta lämmintä. Kun olin päivän taipaleen kävellyt, laitoin teltan pystyyn -- aina järven rannalle, jotta olisi juomavettä -- kävin uimassa ja sen jälkeen otin rinkasta kuivat vaatteet päälle.

Kun tulin takaisin kotiin, söin ensin jääkaapista siellä olleen tomaatin. Se maistui niin makealta, että oli viedä leukaperät mennessään. Olin tottunut havujen pihkaiseen makuun. Toinen asia, joka tuntui oudolta, oli sohvalla istuminen. Olin tottunut olemaan joko seisaalla tai makuulla tai kyykyssä.

Joka tapauksessa hieno kokemus, jonka soisin muillekin.

(P.S. Laihduin muuten tuon reissun aikana 8 kiloa, vaikkei se ollut varsinaisesti tarkoituskaan.)

Käyttäjän hansi kuva
Hansi Harjunharja

Kiitos kommentista. Tämä oli hyvin inspiroiva kuvaus.

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Je Suis Hansi, mutta niin kaupunkia rakastava, että aivan hävettää. Kun on lapsuus ja nuoruus pakotettu liikkumaan metsissä,naurettu itikoiden puremille, paskottu huussiin ja möyritty pellossa kädet mullassa, niin koskaan en sitä halua enää kokea. Asukoot kukin missä tykkää kunhan minulle ei tule laskua, kaupungista tai maalta, kiitos.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Mutta kun sulle tulee lasku.. Asuit sitten maalla tai kaupungissa!

Tiina Teittinen

Ihan oman vapaaehtoistyön kokemukseni perusteella yksinäisimmät, erilaisuudessaan syrjityimmät ja sosiaalisesti rajoittuneimmat (ilman omaa syytään) asuvat syrjäseuduilla. Heillä ei ole välttämättä edes voimavaroja nauttia lähellä olevasta luonnosta ja sen suomista mahdollisuuksista. Kumppanin ja ystävyyssuhteiden puute voi olla musertavaa.

Maaseutu-kaupunki vastakkainasettelu on tyhjänpäiväistä vihamielisyyden lietsontaa ja oman näkökulman kapeutta. Riippumatta taustoistamme, osa nauttii luonnonläheisyydestä, osa haluaa elää lähellä palveluja ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Syntyvä lapsi ei päätä asuinpaikkaansa, onnellinen lapsuus ei ole ympäristökysymys, eikä synnyinpaikka myöskään määritä koko elämäämme. Jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän erilaisia valinnan mahdollisuuksia. Myötätuntoni on niiden puolella, jotka eivät voi päättää omista valinnoistaan ja jotka joutuvat elämään epätyydyttävää elämää vaikutusmahdollisuuksiensa rajoittamina.

Toimituksen poiminnat