hansi Mies, mikä mies?

Kaikki blogit puheenaiheesta Kuolema

Kun elämä jää kesken. Elämä ei aina ole reilua.

Olen saanut kokea hienoja hetkiä, haastavia keskusteluja, raskaitakin, mutta myös voimaannuttavia. Hetkiä, mitkä pysäyttävät. On vain se aika ja hetki. Ei mennyttä eikä tulevaa. Tästä kokemuksesta on nyt jo yli vuosi aikaa.

Oli olemassa eräs Janne (nimi on muutettu). Sain käydä hänen kanssaan useamman keskustelun ja olen hänelle kiitollinen monesta asiasta. Kiitän kun hän avautui minulle ja kertoi elämästään. Olen kovin pahoillani kun hänen elämänsä ei kestänyt enempää kuin 32-vuotta. Elämä päätti toisin kuin hän olisi itse halunnut.

Kuoleminen on helppoa; jokainen osaa sen

Nyt kun kuulimme uutisen ihkauudesta ammatista, kuoleman taidon valmentajasta, lienee paikallaan muistuttaa mitä kuolemansairas filosofi René Gude (1957-2015) ajatteli tästä ikuisuusaiheesta, hieman ennen kuolemaansa:

"Kuoleminen on helppoa - jokainen osaa sen"

"Elämme nykyään pidempään, mutta yhä useammin kuolemme myös pidempään".

Lisää hänestä tässä linkissä

Pandoran lipas auki? – Olemmeko ymmärtäneet eutanasia-lain seuraukset?

Suomessa ja maailmalla, eutanasia-keskustelu herää henkiin aaltoliikkeen omaisesti. Vaikka Suomen ja Maailman Lääkäriliitto yksimielisesti vastustavat eutanasiaa, on iso osa Suomen kansasta eri mieltä (Tuhat suomalaista tutkimuksen mukaan noin 75 % kannattaa eutanasian laillistamista). Herääkin kysymys: Tietääkö kansa paremmin kuin lääkärit ja onko kansa riittävän perehtynyt asiaan ja sen mahdollisiin seurauksiin?

Listitään porvari päivässä?

Suomen hallituksien talous-, sosiaali- ja terveyspolitiikan takia kuolee Suomessa ennenaikaisesti ja turhaan joka ikinen vuosi useita tuhansia kansalaisia (vähintään 5 000).
 
Viimeiset 15 vuotta hallitusjohdossa ovat olleet Kokoomus ja Keskusta ja jälki on ollut tuhoisaa.
 
Toisaalta on aivan yhdentekevää, että mitkä puolueet maassa huseeravat, sillä kansalaisia kuolee turhaan samaan tahtiin vuosikymmenestä toiseen.
 

Mitä Kuolema on minulle opettanut?

Kuolema on elämän opaskoira. Nykyisin kuolema on kätketty laitoksiin. Pois jokapäiväisestä arjestamme. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun kuolema ei ole enää osa elämäämme, meistä on tullut sokeita sokeain taluttajia. Mitä voisimme kuolemalta oppia?

Miten Jeesus tulee takaisin?

Miten kuvittelet Jeesuksen tulevan takaisin? Tai kun kuvittelet, ettei hän tule? Miten kuvittelet, että hän tulisi? Ajatteletko jonkun satuhahmon ratsastavan pilvissä? Raamatun mukaan Hän tulee "sisäisesti meissä". Murtautuen läpi valheellisen psyykkeemme. Jeesus asuu jokaisessa meissä. Totuutena. Sisäisenä lapsena - hylättynä, ristille naulattuna ja alitajuntaan haudattuna. Hänen tulemuksensa on sisäinen prosessi. Tuomio valheelliselle "minällemme" - egolle, jonka olemme rakentaneet pelkojemme suojakuoreksi. Jeesus on todellinen "minäsi", joka murtaa lopulta panssarisi.

Ajan kanssa

En ostanut perinteistä kravattia. Se ei istunut minulle samalla tavalla kuin kapea malli. Valkoinen paita tuli enemmän esiin ohuen kravattimallin kanssa luoden tärkeän tasapainon. En toisaalta antanut pienten epätäydellisyyksien kuten solmion ja paidan tasapainottomuuden hermostuttaa minua, vaikka merkityksettömätkin asiat ovat viime aikoina ärsyttäneet minua yllättävän paljon. Tapoihini ei kuulu ärtyä pikkuasioista, mutta oikean solmion valitseminen ei ole leikin asia.

Syntymä kaunis kuolema

Äitini kuolemasta on vuosi. Se pysäytti silloin ja sai miettimään elämän peruskysymyksiä. Kokosin tunnelmiani syyskuussa 2016 paperille. Luin surua ja rakkautta täynnä olevan tekstin nyt vuosipäivänä uudestaan ja se tuntuu yhtä tuoreelta. Tässä yhä ajankohtainen blogi myös sinulle, ole hyvä:

“Silitän äidin yhä lähes mustia pehmeitä hiuksia. Silitän yhä niin sileää poskea, iho ohutta kuin silkkipaperi.  Hengitys on pinnallista mutta säännöllistä. Silmät ovat kiinni. Hetki on samalla kertaa surullinen ja levollinen. Läsnä on syvä rauha.

Kuolema kuokkavieraille

Suomessa kuolee päivittäin alkoholimyrkytykseen tai alkoholiperäiseen tautiin 4 ihmistä. Itsemurhan tekee kaksi ihmistä joka päivä. Silti janoamme verta pakkiin kun Turussa marokkolainen nuorukainen tappaa kaksi ja haavoittaa useampia.

Onhan se väärin, mutta missä on suhteellisuudentajumme?

Huumekuolemaan liittyvä suru pysähdyttää

Olen työssäni kohdannut paljon surua, joka liittyy läheisen kokemuksiin, kun tuttava, ystävä tai vaikkapa perheen jäsen painii huumeriippuvuuden kanssa. Huumekuolema ja siihen liittyvä surun käsittely on omaisille monesti vielä vaikeampaa kuin itse päihderiippuvuus. Asiaa ei yleensä tohdita ottaa esille edes perhepiirissä saatikka sanoa julkisesti. Sain tänään olla haastattelemassa huumeisiin kuolleen pojan isää Marko Luukkasta vanhemmuuteen liittyvästä menetyksestä, riittämättömyyden ja voimattomuuden tunteista Päihdepäivät 2017 Open Stagella.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä